tiistai 14. toukokuuta 2013

Muistan ku valvottiin pitkään yöt, herättiin aikaisin aamulla ja juostiin avojalon rantaan. Tultiin kotiin vaatteet likasina ja hiukset sekaisin, koska oltiin oltu koko päivä seikkailus. Kiivettiin katoille ja katottiin ku aurinko laski. Tapeltiin dinosauruksia vastaan ja laitettiin meidä henki vaaraan, mutta ei me välitetty. Mikään ei ollu niin tärkeetä ku ne dinosaurukset ja se että meillä oli toisemme. Me oltiin voittamattomia. 
Me elettiin täysillä. 
Silloinki ku mä en uskonu itteeni, sä annoit mulle toivoa ja pelastit mut kaikelta pahalta ja mä tein saman sulle. 
Sä näytit mulle että pimeessä on mörköjä ja autoit taisteleen niitä vastaan. 
Sä olit maailman viisain ihminen. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti